Sain äsken niin hyvät naurut, että tämä on pakko jakaa kanssanne. Olen kuumeessa kotona, vauva nukkuu ulkona ja mies on esikoisen kanssa lähipuistossa leikkimässä. Ja mitä minä teen, en lepää kuten jokainen järkevä ja normaali ihminen tekisi, vaan otan kameran ja alan kuvaamaan niinkin tärkeää ja hienoa asiaa kuin tuttia. Niinpä, tuttia! Aloitin homman ihan tosissani miettimällä sopivaa kuvausalustaa, ja kun siinä yskimisen ja horkkaisen palelun lomassa asettelin tärkeänä tuttia ja paketteja pöydälle oikeisiin asentoihin, tajusin tilanteen huvittavuuden ja repesin nauramaan ääneen.
Ensin ajattelin, että en tietenkään tee tästä postausta, nehän pitäisivät hulluna, mutta sitten päätinkin toisin. Mielestäni tässä kiteytyy hyvin se, että jossakin kuumehoureissanikin haluan näimmä tuottaa jotain aineistoa uuteen blogiini, sekä se, kuinka vakavasta asiasta oikeasti on kyse. Kuvattiin sitten tuttia tai huonekalua, sama juttu. Siellä se tosissaan ähertää, jotta saisi kauniin kuvan otettua. Eikä siinä mitään, olen esteetikko ja nautin siitä, että maailma näyttää kauniilta, oli se sitten valhetta tai ei. Sitä paitsi, tuo tutti on oikeasti aika elintärkeä yhdelle pienelle ihmiselle. Muut tutit eivät kelpaa ollenkaan, ne joko huvittavat tai pöyristyttävät. Tämä luonnonkuminen ja anatomisesti muotoiltu hieman hassun näköinen kapistus on kuitenkin vauvan mielestä parasta, tietenkin heti sen oikean jälkeen, mistä tulee maitoa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!